Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt tämän blogini nimen kanssa. Mikään ei oikein tunnu sopivan. Kaikki vain ontuu. Nyt päädyin sitten tähän mikä tämän kirjoituksen otsikkonakin on. Se juontaa juurensa siitä että en melkein ikinä puhu syömishäiriöstä tmv. Harva edes tietää. Todella harva. Eli moni ei oikeasti tunne mua. Ei tiedä sitä kaikkea mitä käyn läpi pienen pääni sisällä. Ammattiapua en ole koskaan saanut tähän. On ollut kausia jolloin olisin sitä tarvinnut. Näin jälkeen päin ajatellet. Mutta aina olen aikalailla omillani ollut tämän asian suhteen.
Nuorempana piilotin ruokaa. Esitin että olen syönyt vaikken olekaan. Joskus todella harvoin teen niin vieläkin. Että heitän jotain suoraan roskikseen jotta luullaan että olen syönyt. Haluan niin paljon salata tätä. Tuntuisi ahdistavalta jos joku tietäisi että yritän laihduttaa. En halua kenenkään tietävän. Tunnen monessa asiassa häpeää.
En tykkää syödä vieraiden tai puolituttujen kanssa. Niiden nähden. Siksi monesti kieltäydyn syömisestä kun olen ollut kyläilemässä tmv. Silloin tulee aina sellainen tunne että ei vain pysty syömään.

Nuorempana olen voinut viettää päivän syömättä mitään. Nykyisin taitaa olla muutama leipä se vähin mitä olen syönyt päivän aikana.
Aina välillä käy niin että aamulla syön pari tummaa leipää ja seuraavaksi kun syön on jo ilta. Joskus voi olla aika myöhäkin.
Joskus käy niin että en herätessä syökään mitään. Ja syön ekan kerran sen päivän aikana vasta noin 18 aikoihin.
Tota asiaa olen nyt yrittänyt välttää. Yritän aamuisin aina syödä jotain. Arkiaamuisin syön pikkasen kaurapuuroa. Viikonloput menevät sitten miten sattuu. Välillä paremmin ja joskus huonommin. Esimerkkinä eilen söin aamupalaksi loput sipsit pringles-tölkistä. Ja taisi vajaa puolikas panda-suklaalevykin kadota päivän mittaan.
Olen jokin aika sitten alkanut tunnistaa tietynlaisen ahdistuksen. Sen jolloin tekisi mieli vain syödä jotain makeaa ja epäterveellistä. Yhdessä vaiheessa syksyllä taistelin sitä vastaan aika hyvin koska tunnistin sen ja pyrin syömisen sijasta tekemään jotain muuta. Nyt se asia on muuttunut taas vähän huonompaan suuntaan. Pitäisi keksiä jokin oikein hyvä asia mitä voisi tehdä aina kun tuo ahmitus alkaisi. Syömisen sijaan pitäisi keksiä se jokin toinen "juttu".
Kaurapuurosta sanotaan että se pitää kylläisenä pitkään ja että siitä vapautuu hiljalleen sitä... ööh jotain. *oikosulku* Itse olen huomannut että sillä on päinvastainen vaikutus. Jos en syö puuroa päivä voi edetä aika pitkälle ennen kuin tunnen nälkää jos tunnen ollenkaan. Puuron jälkeen noin 2-3h päästä alkaa olla jo sellainen nälän tunne vatsassa. Maha kuriseekin. Itse olen päätellyt niin että se johtuu siitä että kaurapuuro laittaa ruoansulatukseen jne liikettä. Jos joku tietää sanoa paremmin niin saa toki sanoa.
Tuo on vain jotenkin niin outoa koska en ole tottunut näläntunteeseen. Oli todella todella pitkä aika jolloin en tuntenut nälkää ollenkaan. Se tunne on tullut ihan hiljalleen takaisin. Ensin todella satunnaisesti.
Se on ihan hyvä merkki. Merkki siitä että alkaa tervehtyä.