Takana on paljon tyhjää. En ole yli kuukauteen tänne kirjoittanut. On ollut liian kiire. Olen ollut liian väsynyt. Olen halunnut vain olla. Pitää yllä mahdollisimman vähäistä aivotoimintaa unohtaakseni. Etten muistaisi kaikkea. Mitä olen, millainen olen, mistä olen. Välillä haluaisi pakoon tätä kaikkea. Mutta se ei ole niin helppoa. On kuitenkin kyse omasta elämästäni. Kaikki mitä teen jää auttamatta historiaani eikä niitä saa sieltä pois pyyhittyä sitten millään. Puhumatta tekemättömistä asioista. On monia tapahtumia kun kadun miksi en tehnyt jotain eri tavalla. Sellaisia asioita mitkä olisivat voineet muuttaa paljon. Olisivat olleet vain pieniä sanoja, pieniä eleitä. Mutta nekin tuntuivat olevan mulle liikaa.

Kiitos ihmisille jotka ovat käyneet täällä kurkkimassa vaikka itse olin aika kauan poissa. Sisimmässäni se tuntuu hyvältä, etten ihan unohdettu ole. Kiitos <3