Olin alle 10v kun sairastuin anoreksiaan. Olen kuullut että moni ei "usko" lapsen voivan sairastuvan syömishäiriöön. Eikö? No, olen elävä esimerkki siitä että näin voi käydä.
Ajan kuluessa ja erään ihmisen auttaessa aloin saada painoa takaisin. Noita aikoja on vaikea muistaa tarkasti. Josain vaiheessa jo aika nuorena hain syömisestä lohtua. Söin karkkeja ja sipsejä. Ja jätin ruokia väliin.
Yläasteella noin 8-9lk taisi tulla se että välillä söin paljon ja sitten taas paastosin. Paino on mennyt paljon edes takaisin.
Syömishäiriö on vaikuttanut mm näihin
- Alle 10v alkanut anoreksia vaikutti kasvuun sekä murrosiän alkamiseen.
- Myöskin kuukautiset alkoi kunnolla aika "myöhään".
- Hidas ruoansulatus.
- Vastustuskyky heikentynyt.
- On (edelleen) vaikeaa syödä muiden ihmisten nähden, varsinkin vieraiden. Perheen kanssa se on helpointa. Vaikka ihmiset eivät sitä tiedäkään, se on aika iso luottamuksen osoitus jos syön heidän nähtensä. Vaikkakin on kyllä sellasiakin tilanteita ollut kun on pitänyt tukalassa olossa syödä.
- Masennuksen ja sh takia rasvaprosentti helmikuussa 2007 yli 30.
Ja mitä kaikkea mahtaisikaan "löytyä" jos katsoisi pintaa syvemmälle. En ole koskaan käynyt lääkärillä syömishäiriötä koskien.
Ja mitä kaikkea olenkaan itse tehnyt:
- Piilottanut ruokaa ja uskotellut että olen syönyt.
- Väittänyt syöneeni vaikken olekaan.
- Heittänyt ruokaa ja herkkuja suoraan roskikseen jotta näyttäisi että olen syönyt.
- Yrittänyt ala-asteikäisenä oksentaa siinä onnistumatta.
- Syömiseen nähden lenkkeillyt liikaa.
- Lenkkeillyt melkein pakkomielteisesti päivittäin.
- Ahminut.
- Paastonnut.
- Ennen oli tapa aina paastota jos oli jotain erityistä tulossa. Vain siksi että olisin mahdollisimman laiha sillä tietyllä päivällä. (Eli että näyttäisin mahdollisimman hyvältä)
- Muutaman kerran viiltänyt itseäni.
- Tuntenut häpeää ahmimista kohtaan ja katumusta yleisesti syömistä kohtaan.
Kommentit