Syömishäiriöt ICD-10 -tautiluokituksen mukaan

Syömishäiriöt tautiluokituksessa ICD-10 1.

F50. Syömishäiriöt

• Syömishäiriöissä erotetaan kaksi erillistä ja selväpiirteistä oireyhtymää: laihuushäiriö ja ahmimishäiriö.
• Seuraavassa käsitellään myös epäselvemmin määriteltyjä ahmimishäiriöitä, kuten esimerkiksi psyykkisiin häiriöihin liittyvää ylensyömistä.
• Psyykkisiin häiriöihin liittyvää oksentelua käsitellään myös lyhyesti.

Kehitysvammaisen syömishäiriöt

• Liikasyöminen ja epätavalliset ruokailutottumukset ovat suhteellisen tavallisia kehitysvammaisilla, mutta syömishäiriöt kuten laihuushäiriö ja ahmimishäiriö ovat harvinaisia.
• Näitä on kuitenkin kuvattu kehitysvammaisilla ja kromosomihäiriöiden yhteydessä sekä Downin että Turnerin oireyhtymissä.
• Kun kehitysvammaiset elävät yhteiskunnassa muiden joukossa, he altistuvat myös niille vaikutteille, jotka muutenkin aiheuttavat syömishäiriöitä. Tämän takia syömishäiriöt saattavat olla lisääntymässä laitoshoidon vähenemisen myötä.
• Pulauttelua, röyhtäilyä ja psyykkisperäistä oksentelua esiintyy kehitysvammaisilla usein.
• On tärkeää, että näihin tilanteisiin usein sekundaaristi liittyvät tilat kuten hiatustyrä tai ruokatorvitulehdus todetaan ja hoidetaan.

F50.0 Laihuushäiriö

• Laihuushäiriön perimmäisiä syitä ei ole selvitetty.
• Kuitenkin on saatu lisääntyvästi todisteita siitä, että toisiinsa vaikuttavat sosiokulturaaliset ja biologiset tekijät samoin kuin epäspesifit psyykkiset mekanismit ja persoonallisuuden haavoittuvuus ovat vaikuttamassa häiriön syntyyn.
• Tilaan kuuluu vaikeusasteeltaan vaihteleva aliravitsemus, joka aiheuttaa
  • endokriinisen järjestelmän ja
  • aineenvaihdunnan muutoksia sekä
  • ruumiillisten toimintojen häiriöitä.
• On epäselvää, ovatko endokriiniset muutokset suoranaista seurausta aliravitsemuksesta ja siihen johtaneista toiminnoista
  • esimerkiksi ruokavalion rajoituksista
  • liiallisesta liikunnasta ja ruumiinrakenteen muutoksista
  • henkilön aiheuttamasta oksentelusta ja ulostamisesta ja siitä seuranneesta elektrolyyttihäiriöistä vai onko mukana myös tuntemattomia tekijöitä.
• Häiriölle on luonteenomaista henkilön aikaansaama ja/tai ylläpitämä tarkoituksellinen painonmenetys.
• Häiriö on yleisin nuoruusikäisillä tytöillä ja nuorilla naisilla, mutta sitä tavataan myös nuoruusikäisillä pojilla, nuorilla miehillä, murrosikää lähestyvillä lapsilla ja keski-ikäisillä naisilla ennen vaihdevuosia.
• Laihuushäiriö muodostaa itsenäisen oireyhtymän seuraavilla perusteilla:
  • (a) oireyhtymän kliiniset piirteet on helppo tunnistaa, joten taudinmääritys on luotettava ja diagnoosin luotettavuus on hyvä.
  • (b) seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että samat laihuushäiriön pääpiirteet esiintyvät kroonisena suurella osalla potilaista, jotka eivät toivu.

Diagnostiset kriteerit

• A. Ruumiinpainon tulee olla vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon tai Queteletin painoindeksin (niin sanottu Body Mass Index eli BMI) korkeintaan 17.5.
  • BMI on paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä ja sitä käytetään 16 vuoden iästä lähtien.
  • Esimurrosikäisten potilaiden paino saattaa kasvun aikana jäädä jälkeen pituuden mukaisesta keskipainosta ilman että paino varsinaisesti laskee.
  • Vanhemmilla potilailla tulee tapahtua painon laskua.
• B. Painon lasku on henkilön itsensä aiheuttama välttämällä "lihottavia" ruokia. Lisäksi potilas saattaa käyttää seuraavia keinoja:
  • itse aiheutettu oksentelu
  • ulostuslääkkeiden käyttö
  • liiallinen liikunta
  • ruokahalua hillitsevien tai nestettä poistavien lääkkeiden käyttö.
• C. Henkilö on mielestään liian lihava ja hän pelkää kovasti lihomista, mikä saa potilaan asettamaan itselleen alhaisen painotavoitteen.
  • Kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen psykopatologian.
  • Sen seurauksena lihavuuden pelko on kaiken kattava yliarvoinen idea ja potilas asettaa itselleen alhaisen painotavoitteen.
• D. Todetaan laaja-alainen hypothalamus-aivolisäke-sukurauhasakselin endokriininen häiriö, joka ilmenee naisilla kuukautisten puuttumisena ja miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikkenemisenä.
  • Poikkeuksena tästä ovat anorektisten naisten vuodot, jotka saadaan aikaan hormonaalisella korvaushoidolla, tavallisesti ehkäisypillereillä.
  • Mikäli häiriö alkaa ennen murrosikää, murrosiän kehitys tyypillisesti viivästyy tai pysähtyy
    • kasvu pysähtyy
    • tytöillä rinnat eivät kehity eivätkä kuukautiset ala
    • pojilla sukuelimet eivät kehity.
  • Potilaan toipuessa murrosiän kehitys jatkuu usein normaalisti loppuun saakka mutta tavallista myöhemmin (esimerkiksi kuukautiset alkavat myöhään).
  • Lisäksi kasvuhormonin ja kortisolin pitoisuudet saattavat olla koholla, kilpirauhashormonin aineenvaihdunta elimistössä saattaa olla muuttunut ja insuliinieritys saattaa olla poikkeava.
• E. Ahmimishäiriön (F50.2) kriteerit A ja B eivät täyty.
  • Erotusdiagnoosi. Häiriöön voi liittyä masennus- tai pakko-oireita samoin kuin persoonallisuushäiriön piirteitä, jotka voivat vaikeuttaa erottelua tai edellyttää lisädiagnoosien asettamista.
    • Nuorten potilaiden painon laskun somaattiset syyt ja niihin kuuluvat krooniset heikentävät sairaudet, aivokasvaimet ja suolistohäiriöt, kuten Crohnin tauti tai imeytymishäiriö, on selvitettävä .

F50.1 Epätyypillinen laihuushäiriö

• Tätä diagnoosia tulisi käyttää sellaisilla potilailla, joiden kliininen kuva on melko tyypillinen, mutta joilta puuttuu yksi tai useampia laihuushäiriön (F50.0) avainoireista, esimerkiksi amenorrea tai voimakas lihomisen pelko.
• Tällaisia potilaita nähdään tavallisesti yleissairaalapsykiatristen palvelujen piirissä ja perusterveydenhuollossa.
• Tämä diagnoosi sopii parhaiten myös silloin, kun kaikki avainoireet esiintyvät, mutta lieväasteisina.
• Epätyypillisen laihuushäiriön diagnoosia ei tule tehdä, jos potilaalla tiedetään olevan edellä kuvattuja oireita aiheuttava ruumiillinen häiriö.
• Diagnostiset kriteerit
  • Epätyypillisestä laihuushäiriöstä tutkimusta tekeviä kehotetaan muodostamaan itse omat kriteerinsä, jotka tulee täyttää diagnoosin asettamiseksi.

F50.2 Ahmimishäiriö

• Tähän sisältyvät:
  • Tarkemmin määrittämätön ahmimishäiriö
  • Psyykkisperäinen liikasyöminen.
• Oireyhtymälle ovat ominaisia toistuvat ylensyömiskohtaukset sekä liiallinen keskittyminen painon tarkkailuun.
• Näiden vuoksi potilaat ryhtyvät äärimmäisiin toimenpiteisiin, jotta nautitun ruuan "lihottavat" vaikutukset vähenisivät.
• Termin käyttö tulisi rajoittaa sellaiseen häiriön muotoon, jonka psykopatologia on samanlainen kuin laihuushäiriössä.
• Ikä- ja sukupuolijakauma on samankaltainen kuin laihuushäiriössä, sairauden ilmaantumisikä on kuitenkin jonkin verran myöhäisempi.
• Häiriötä voidaan pitää pitkäaikaisen laihuushäiriön seurauksena, vaikka ahmimishäiriö voi edeltääkin laihuushäiriötä.
• Laihuushäiriötä sairastanut potilas saattaa vaikuttaa parantuneelta, kun paino lisääntyy ja kuukautiset palautuvat, mutta sitten todetaankin tuhoisa ylensyöminen ja oksentelu.
• Toistuva oksentelu johtaa elektrolyyttihäiriöihin, ruumiillisiin lisätauteihin (tetaniaan, epilepsiakohtauksiin, sydämen rytmihäiriöihin, lihasheikkouteen) ja edelleen vakavaan painon laskuun.

Diagnostiset kriteerit

• A. Potilaalla esiintyy toistuvia ylensyömisjaksoja (vähintään kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan), jolloin potilas nauttii suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa.
• B. Potilaan ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä.
• C. Potilas pyrkii estämään ruuan "lihottavat" vaikutukset. Tyypillisesti hän käyttää jotakin tai joitakin seuraavista tavoista:
  • itse aikaan saatu oksentelu
  • ulostuslääkkeiden väärinkäyttö
  • ajoittainen syömättömyys
  • ruokahalua hillitsevien lääkkeiden, kilpirauhas- tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäyttö.
  • Ahmimishäiriöstä kärsivä diabetespotilas saattaa jättää insuliinin ottamatta.
• D. Potilaalla on käsitys, että hän on liian lihava, lihomisen pelko johtaa usein alipainoisuuteen.

• Psykopatologian muodostaa sairaalloinen lihavuuden pelko.
• Potilas asettaa itselleen tarkan painorajan, joka lääkärin arvioimana alittaa selvästi ennen sairastumista olleen ihanteellisen, terveen painon.
• Usein, muttei aina, potilas on kuukausia tai vuosiakin aikaisemmin sairastanut laihuushäiriötä.
• Kyseessä on saattanut olla täysin selvä oireyhtymä tai häiriön lievä muoto, jolloin painon lasku on ollut kohtuullinen ja/tai kuukautiset vain väliaikaisesti poissa.

Erotusdiagnoosi

• Erotettava
  • (a) toistuvia oksenteluja aiheuttavista ruuansulatuskanavan yläosan häiriöistä (luonteenomainen psykopatologia puuttuu),
  • (b) yleisistä persoonallisuuden poikkeamista (syömishäiriö voi esiintyä alkoholiriippuvuuden ja vähäisten rikkeiden kuten myymälävarkauksien yhteydessä) ja
  • (c) depressiivisistä häiriöistä (ahmimishäiriöisillä on usein masennusoireita).

F50.3 Epätyypillinen ahmimishäiriö

• Tämä diagnoosi kattaa häiriöt, jotka vastaavat joiltakin piirteiltään ahmimishäiriötä (F50.2), mutta joiden kliininen kokonaiskuva ei täytä tämän diagnoosin kriteerejä.
• Yleisimmin kyseessä on normaalipainoinen tai jopa ylipainoinen henkilö, jolla on tyypillisiä ylensyömisen jaksoja, joita seuraa oksentelu tai ulostuslääkkeiden käyttö.
• On myös tavallista, että osa oireista esiintyy depressiivisten oireiden yhteydessä.
• Jos masennusoireet edellyttävät omaa diagnoosia, tulisi käyttää kahta erillistä diagnoosia.

F50.4 Muuhun psykkiseen häiriöön liittyvä ylensyöminen

• Tähän ryhmään sisältyy stressireaktionomainen ylensyöminen, josta aiheutuu lihavuus.
• "Reaktiivinen" lihavuus saattaa erityisesti lihomiseen taipuvaisilla henkilöillä seurata menetystä, onnettomuutta, leikkausta tai tunne-elämää kuormittavia tapahtumia.
• Erotusdiagnoosi
  • Tähän ryhmään ei tulisi diagnosoida psyykkisen häiriön syynä olevaa lihavuutta.
  • Lihavuus saattaa aiheuttaa herkkyyttä oman ulkonäön suhteen ja itseluottamuksen puutetta ihmissuhteissa; henkilökohtainen arvio ruumiin koosta saattaa olla liioiteltu.
  • Lihavuuden aiheuttama psyykkinen häiriö luokitellaan kyseessä olevan diagnoosin mukaisesti, esim F38 'Muut mielialahäiriöt', F41.2 'Sekamuotoinen masennus-ahdistushäiriö' tai F48.9 'Määrittämätön neuroottinen häiriö'.
  • Lihavuuden tyyppi ilmaistaan lisäkoodilla ryhmästä E66.
  • Pitkäaikaisen neuroleptien, antidepressanttien tai muiden lääkkeiden käytön sivuvaikutuksena ilmenevä lihavuus ilmaistaan diagnoosilla E66.1 'Lääkkeiden aiheuttama lihavuus' yhdessä perussairauden diagnoosin kanssa.
  • Lihavuus voi johtaa laihduttamiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa lieviä mielialahäiriön oireita (ahdistuneisuutta, rauhattomuutta, heikkoutta ja ärtyvyyttä) tai joskus vakavia depressio-oireita ("laihdutusdepressio").
  • Näitä oireita kuvaamaan tulisi käyttää ryhmien F30-F39 tai F40-F49 diagnooseja, laihduttamista kuvaamaan diagnoosia F50.8 'Muu määritetty syömishäiriö' ja E66-luokan diagnoosia kuvaamaan lihavuuden lajia.

F50.5 Muuhun psykkiseen häiriöön liittyvä oksentelu

• Tähän sisältyy:
  • Psyykkisperäinen oksentelu.
• Tässä tarkoitetaan toistuvaa oksentelua, jota esiintyy dissosiaatiohäiriöissä (F44) ja hypokondrisessa häiriössä (F45.2).
• Tällöin oksentelu liittyy osana muuhun ruumiillisen oireistoon.
• Tätä koodia voidaan käyttää myös voimakkaan raskaudenaikaisen oksentelun (O21) lisädiagnoosina, jos tunnetekijät vaikuttavat merkittävästi toistuvaan raskauspahoinvointiin ja -oksenteluun.

F50.8 Muu syömishäiriö

• Tähän sisältyy:
  • Aikuisen pica-oireyhtymä
  • Psyykkisperäinen ruokahaluttomuus
  • Pulauttelu ja ruuan takaisinvirtaus ruokatorveen.
• Tähän ei sisälly:
  • Imeväisen tai lapsen syömishäiriö (F98.2)
  • Lapsen tai imeväisen pica-oireyhtymä (F98.3).

F50.9 Määrittämätön syömishäiriö

Kirjallisuutta

1. Psykiatrian luokituskäsikirja. Ohjeita ja luokituksia 1997. Rauma: STAKES, 1997