Tunnistan vanhoja ajatuksia ja "tapoja" mitä on joskus aiemmin ollut. Taistelen vielä niitä vastaan mutta aika vaikeaa on. Olisi niin helppoa jättää aterioita syömättä kun takaraivossa on se "tieto" että laihduttaminen nopeutuisi. Olen kuitenkin päättänyt etten halua enää palata siihen vanhaan takaisin.
Miksi jopa laihduttaminen ja rasvaprosentin pudotus on näin vaikeaa? Miksei mikään voi olla normaalia mikä liittyy syömiseen jne?

Olen päässyt joskus irti anoreksian pahimmasta otteesta. Mutta ilman apua en olisi siihen kyennyt. En tiedä mitä tapahtuu jos menen vielä samaan kuntoon kuin joskus. Nyt ei ole lähellä enää sitä samaa auttajaa. Olen "yksin".
Ei auta kuin yrittää taistella sisällään asuvaa hirviötä vastaan.